Koulutusputki on auennut. Ensimmäiset sanat, joilla koulutusta aloitettiin jo Riitan luona, on yllätys-yllätys nimeni ja "Ei". Näiden lisäksi on aloitettu käskyjen "Tänne" ja  "panta" opetus.

Varsinkin pikkuemännän ja -isännän on ollut vaikea laittaa minulle pantaa, kun otan sen suuhuni. He eivät ole saaneet viedä minua ulos ilman pantaa ja hihnaa. Pannan laitto sujuukin nyt pääsääntöisesti helposti makupalan avulla paitsi, jos olen nopea ja ehdin syödä makupalan ja ottaa vielä pannan suuhuni ennenkuin pikkuväki saa sen kiinni kaulaani.

Mutta ehdoton suosikkini koulutusohjelmassani on "Tänne"-leikki, jota toistaiseksi on leikitty vasta sisällä. Aluksi leikkiin otettiin minun lisäkseni vain kaksi isäntäväestä. He houkuttelivat minua vuorotellen luokseen lelulla ja makupalalla ja kun säntäsin liikkeelle kuului "Tänne". Ja nokkela kun olen, niin jo toisena päivänä oli leikin idea syöpynyt muistiini. Näytin nopean oppimiseni ja juoksin kauheaa vauhtia edestakaisin. Ei siinä mitään houkutteluja enää tarvittu, ja leikkikaverit olivat niin hitaita, etteivät aina ehtineet edes sanoa "Tänne"-sanaa. Nyt on leikkiin tullut lisää vaikeusastetta. Isäntäväestä siihen osallistuu kolme ja minä neljäntenä. Ja kun en tiedä kuka seuraavaksi kutsuu, niin en voi enää juosta edestakaisin kuin hepulin saaneena, kuten emäntäni aikaisemman leikkikerran liikkumistani kuvasi. Leikin vaikeutumisesta huolimatta, osasin hoitaa oman osuuteni.

Ai niin, tiistaina minut taas punnittiin ja tulos oli tasan 3 kg. Ja punnituksen jälkeen sain matolääkkeen, sen annossa emäntä oli huomattavasti kokeneempi kuin kynsien leikkuussa. Ensimmäisen suht onnistuneen kynsien leikkuun jälkeen on isäntäväen mielestä tullut takapakkia, mutta mielestäni käytökseni vain osoittaa, kuinka nokkela olen. Tiedän, miten emäntä ei kertakaikkiaan voi leikata kynsiäni, ei tarvitse edes huutaa. Riittää kun pyörähdän nopeasti emännän sylissä niinpäin, että selkä on oikealle ja lasken pääni hänen vasemmalle olkapäälleen. Voiko kuvitella hellyyttävämpää näkyä ;-)