Muutin sitten toissapäivänä uuteen kotiin. Uusi perheeni haki minut ja märkien hyvästelyjen jälkeen matkustin kuin kokenut konkari ainakin rauhalllisesti omassa boxissa, joka oli hankittu ihan minua varten.

Olen ollut todella reipas. Ensimmäisenä yönä ikävöin hieman ja itkeskelin pariin otteeseen. Muuten kyllä nukuin, uusi emäntäni nukkui aivan lähellä patjalla. Ikävänkarkoituksessa auttoi myös peitto, jonka Riitta antoi mukaani. Ensimmäisen yön nukuin tutulla peitolla ja toisena yönä kokeilin sitten boxia.

Olen tutustunut jo koko uuteen kotiini - tai ainakin melkein. Jostain syystä minua ei päästetä siihen kylpyhuoneeseen, jota remontoidaan. Minulle on laitettu oma aitaus olohuoneeseen, jossa nukun. Välillä mun pitää kuulema käydä siellä myös rauhoittumassa. Pihasta löytyy toinen aitaus, jossa saan ulkoilla. Piha-aitaus on tehty niistä näppäristä kompostikehikoista, joita on hyvä kiivetä. Olen kiivennyt jo niin korkealle, että näen reunan yli.

Hihnassa kuljeskelen pari kertaa päivässä ja se kans sujuu hienosti. Kävelen ihan kunnolla, välillä täytyy vähän pysähdellä. Jos minut viedään terassille hihna kaulassa, olen tosi nopea pyörähtämään tuolien ja pöydän jalkojen ympäri. Sillä saan pikkuisännän ja -emännän konttailemaan perässäni. He tulevat kanssani myös piha-aitaukseen, varsinkin jos yritän muka kiivetä aitaa pitkin.

Olen päässyt myös tutustumaan uusiin makuihin, tutun ruuan sekaan sekoitettiin hirven jauhelihaa. Se on kuulema vahvaa, pikkuemäntäni vatsa ei vauvana kestänyt sitä, mutta minunpa kestää. Olen siis tosi kova typy.