Nyt saa kyllä emäntä katsoa peiliin, mikä voi olla niin paljon tärkempää kuin perheen pienimmän kuulumisten julkaiseminen kaikille kiinnostuneille. Tästä saa selalisen kuvan, kuin ei elämässäni tapahtuisi mitään ihmeellistä.

Aloitetaan siitä, että olen jo lähes 2,5 vuotias ja edelleen erittäin hyvän näköinen :-). Pentuja minulla on hieman suunniteltu, kun juoksujakin on tähän asti ehtinyt olla jo 4 kuukauden välein viidet!!! ja itseasiassa nyt odotellaan seuraavia alkaviksi. Viime keväänä kävin jo treffeillä, mutta ei minua sitten erikoisemmin kiinnostanutkaan, joten homma jäi lähtöviivalle.

ja sitten parit kuvat viime keväältä

Kynsienleikkuuta 13.3.2011

22.4.2011

Ja wappuna 2011!

Vietin eilen 1-vuotissynttäreitä ja sain tosi hyviä lahjoja, tietysti extra-herkkuruokaa, mutta sen lisäksi LELUJA! Mutta tässä aluksi muutama synttäripäivänä otettu kuva, että huomaatte kuinka olen muuttunut edellisen päivityksen jälkeeen (josta on kyllä luvattoman kauan)

Ja sitten niihin uusiin leluihin. Oli päässyt leluvarasto hieman huonoon kuntoon. Jäljellä oli vain palloja ja köysileluja. Kaikki pehmolelut oli tullut tyhjennettyä ja ne semmoiset lateksi-possut on osoittautuneet tosi huonoiksi. Viimeisin possu pysyi vauhdissa puoli päivää, ennenkuin sain sen hajalle. Ärsyttävä röhkimisääni loppui kuin seinään heti kun sain sen putkivirityksen revittyä ulos ja sen jälkeen meni pehmusteet ja alkoi lennellä possun paloja...

Esittelenkin uudet leluni, ensimmäiseksi testasin pulmapalloa

Pehmoluu, joka oli ensimmäisen päivän suosikki. Oli kuulema tosi haasteellista saada minusta ja luusta rauhallinen kuva, tässä kuvassa ei taida liikkua kuin kieli ja häntä.

Ja uusi köysilelu. Emäntä veikkasi, että tämä olisi uusista leluista pitkäikäisin.

Siitä on aika pitkä aika, kun viimeksi on päivitelty kuulumisiani tänne blogiin. Kyllähän sitä neljässä kuukaudessa ehtii tapahtua, ikäkin on tuplaantunut. Ensimmäiset juoksut on saatu kunnialla ohi. Niihin housuihinkin totuin parin päivän jälkeen niin, että pikkuisäntä ja pikkuemäntäkin saivat ne puettua minulle päälle.

Pari viikkoa sitten kävimme oikein joukolla Eijan luona kuvattavana ja näin pitkästä aikaa velipoika Aimoa ja Minttu-siskoa. Ja täytyy todeta, että olen meistä kolmesta pienin ja karvaisin :-) Tässä muutamia ajantasaisia kuvia (kuvat Eija Viitanen).

Hirvenmetsästys on alkanut ja olen saanut oikeita luita. Uusilla hampailla onkin hyvä jyrsiä. Emäntä ja isäntä ovat ottaneet tähänkin jotain koulutusjuttuja mukaan. Kun olen saanut oikein herkullisen luun, niin he tulevat vuoronperään ihailemaan sitä. Yritän kyllä murista, mutta silti he ottavat luun ja pyrittelevät sitä ihaillen ennekuin antavat takaisin. Puruluitten kanssa en ole hommasta moiksiskaan, mutta oikeiden luiden kohdalla kylla haluaisin pitää ne ihan vain itselläni.

Eilen täytin neljä kuukautta! Olen saanut kaikki penturokotukset ja minulle on kasvanut partaa, mistä emäntä on hyvin iloinen :-)  Viihdyn tosi hyvin ihmisten sylissä ja jos ei heti ymmärretä, että haluan syliin, niin haukun. Se onkin oikeastaan ainoita asioita, jotka saavat minut haukkumaan. Kaikki uudet asiat saavat minut niin innostumaan, etten tiedä miten päin olisin. On tosi jännää tavata uusia koiria ja uusia ihmisiä.

Ja kaikki alaetuhampaat lähti tänä viikonloppuna. Syöminen on hieman outoa ja niimpä tänään onkin jäänyt ruuat lähes kokonaan syömättä. Pikkuisäntä ja -emäntä syöttivät minulle vähän jauhelihaa kädestä pieninä palasina, kun en halunnut ottaa ruokaa kupista.

Kävimme viikonloppuna Espossa. Tapasin pikkuisäntäväkeni kaksi ja puoli vuotiaan serkun. Juoksimme ympäri heidän kotiaan ja minä olin jo sitä mieltä, että voisimme ottaa rauhallisemminkin. Mutta tämä pikku mies vain jaksoi ja yllytti minuakin, että juokse. Tapasin siellä myös naapurin kissan. Tuijotimme toisiamme pihalla ja minulla kyllä petti ensin kantti. Nyt isäntä sitten pohtii, että tuleeko minusta metsästyskoiraa ollenkaan. Mutta onhan kissa nyt hieman eri juttu kuin supi ja lisäksi olin hihnassa.

Edellisen jutun jälkeen onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Olen saanut rokotuksen ja eläinlääkärin luona oli todella mielenkiintoista, haisteltavaa riitti. Ennen pistäämistä minua tutkittiin vähän muutenkin ja korvastani löytyi multaa, oli hieman tullut kaivettua.

Tänä viikonloppuna kävimme mökillä ja oli uskomattoman hienoa päästä juoksemaan metsässä ja käydä juomassa järvestä vettä. Leikin kävyillä ja poimin suoraan suuhuni mustikoita ja puolukoita. Ja kun olimme lähdössä pois mökiltä kohtasin hieman ärsyttävän männyn sellaisen pienen ja sitä täytyi vähän riepotella.

Vähän vahingossa tuli käytyä myös lauantaina aamu-uinnilla. Emäntä meni rantaan pesemään käsiä ja minää tietysti edellä kiville seisomaan ja jotenkin päädyin järveen, taisi olla liukkaat kivet. No muutamien uintiliikkeiden jälkeen olin taas rannalla emännän hieman avustettua. Sen jälkeen pidin varani ja kastelin vain vähän tassuja.

Olen kasvanut hurjasti, tänään minut taas punnittiin ja painan tasan 4 kg.

Koulutusputki on auennut. Ensimmäiset sanat, joilla koulutusta aloitettiin jo Riitan luona, on yllätys-yllätys nimeni ja "Ei". Näiden lisäksi on aloitettu käskyjen "Tänne" ja  "panta" opetus.

Varsinkin pikkuemännän ja -isännän on ollut vaikea laittaa minulle pantaa, kun otan sen suuhuni. He eivät ole saaneet viedä minua ulos ilman pantaa ja hihnaa. Pannan laitto sujuukin nyt pääsääntöisesti helposti makupalan avulla paitsi, jos olen nopea ja ehdin syödä makupalan ja ottaa vielä pannan suuhuni ennenkuin pikkuväki saa sen kiinni kaulaani.

Mutta ehdoton suosikkini koulutusohjelmassani on "Tänne"-leikki, jota toistaiseksi on leikitty vasta sisällä. Aluksi leikkiin otettiin minun lisäkseni vain kaksi isäntäväestä. He houkuttelivat minua vuorotellen luokseen lelulla ja makupalalla ja kun säntäsin liikkeelle kuului "Tänne". Ja nokkela kun olen, niin jo toisena päivänä oli leikin idea syöpynyt muistiini. Näytin nopean oppimiseni ja juoksin kauheaa vauhtia edestakaisin. Ei siinä mitään houkutteluja enää tarvittu, ja leikkikaverit olivat niin hitaita, etteivät aina ehtineet edes sanoa "Tänne"-sanaa. Nyt on leikkiin tullut lisää vaikeusastetta. Isäntäväestä siihen osallistuu kolme ja minä neljäntenä. Ja kun en tiedä kuka seuraavaksi kutsuu, niin en voi enää juosta edestakaisin kuin hepulin saaneena, kuten emäntäni aikaisemman leikkikerran liikkumistani kuvasi. Leikin vaikeutumisesta huolimatta, osasin hoitaa oman osuuteni.

Ai niin, tiistaina minut taas punnittiin ja tulos oli tasan 3 kg. Ja punnituksen jälkeen sain matolääkkeen, sen annossa emäntä oli huomattavasti kokeneempi kuin kynsien leikkuussa. Ensimmäisen suht onnistuneen kynsien leikkuun jälkeen on isäntäväen mielestä tullut takapakkia, mutta mielestäni käytökseni vain osoittaa, kuinka nokkela olen. Tiedän, miten emäntä ei kertakaikkiaan voi leikata kynsiäni, ei tarvitse edes huutaa. Riittää kun pyörähdän nopeasti emännän sylissä niinpäin, että selkä on oikealle ja lasken pääni hänen vasemmalle olkapäälleen. Voiko kuvitella hellyyttävämpää näkyä ;-)

Tänään oli tosi sateinen päivä, kuka sitä nyt sateeseen menisi ulos tai menis kyllä kun viedään, mutta märälle nurmikolle ei kyllä pissitä. Eli tänään on ollut sitten sanomalehtipäivä.

Minut punnittiin eilen ja painan 2,7 kg. Kynsien leikkuu ei edelleenkään ole mielipuuhaa, mutta edistystä on tapahtunut, en enää huuda. Etutassujen kynnet saatiin leikattua suht helposti, mutta takatassujen kohdalla homma alkoi tympiä siinä määrin, että yksi tassu jäi seuraavalle päivälle. Mutta loppujen lopuksi kaikki kynnet saatiin leikattua.

Yöt on menneet tosi hyvin, tosin alussa oli hieman erimielisyyttä heräämisajoissa. Minä olin valmis nousemaan ylös puoli kuusi ja sain kyllä aamu-unisena tunnetun emännänkin ylös samoihin aikoihin. Sarastuslamput on turha keksintö, ei auta yhtään, jos ne herättävät yhtä pirteänä kuin aurinkoisena kesäaamuna (tämä totuus selvisi emännälle, kun hän oli hankkinut sarastuslampun). Tehokkain herätyskello saadaan, kun hankitaan koiranpentu. Suosittelen lämpimästi!

Tänään kävimme autoilemassa, kun emäntä kävi katsomassa uutta sohvaa. Pikku-emäntä ja minä jäimme autoon odottelemaan. Käyttäydyin koko reissun oikein mallikkaasti, huilailin ja nukuin, no aluksi vähän haukahtelin. Onkohan muuten fiksu liike hankkia ensin koiranpentu ja sen jälkeen uusi sohva :-) Tässä tapauksessa lieventävänä seikkana voi varmaan pitää sitä, että emäntä kävi katsomassa Huutonetissä myytävänä olevaa sohvaa.

Mitään katastrofia en ole saanut aikaan, johtuuko hienosta luonteestani vai siitä, että kanssani on ollut kotona koko ajan joku isäntäväestä. Olen kyllä opetellut yksinoloakin. Tosin tiedän, että joku on ollut aina toisessa huoneessa. Lähiaikoina, varmaan mennään tässä hommmassa pidemmällle, kun lomat alkavat loppua viikon päästää.

Muutin sitten toissapäivänä uuteen kotiin. Uusi perheeni haki minut ja märkien hyvästelyjen jälkeen matkustin kuin kokenut konkari ainakin rauhalllisesti omassa boxissa, joka oli hankittu ihan minua varten.

Olen ollut todella reipas. Ensimmäisenä yönä ikävöin hieman ja itkeskelin pariin otteeseen. Muuten kyllä nukuin, uusi emäntäni nukkui aivan lähellä patjalla. Ikävänkarkoituksessa auttoi myös peitto, jonka Riitta antoi mukaani. Ensimmäisen yön nukuin tutulla peitolla ja toisena yönä kokeilin sitten boxia.

Olen tutustunut jo koko uuteen kotiini - tai ainakin melkein. Jostain syystä minua ei päästetä siihen kylpyhuoneeseen, jota remontoidaan. Minulle on laitettu oma aitaus olohuoneeseen, jossa nukun. Välillä mun pitää kuulema käydä siellä myös rauhoittumassa. Pihasta löytyy toinen aitaus, jossa saan ulkoilla. Piha-aitaus on tehty niistä näppäristä kompostikehikoista, joita on hyvä kiivetä. Olen kiivennyt jo niin korkealle, että näen reunan yli.

Hihnassa kuljeskelen pari kertaa päivässä ja se kans sujuu hienosti. Kävelen ihan kunnolla, välillä täytyy vähän pysähdellä. Jos minut viedään terassille hihna kaulassa, olen tosi nopea pyörähtämään tuolien ja pöydän jalkojen ympäri. Sillä saan pikkuisännän ja -emännän konttailemaan perässäni. He tulevat kanssani myös piha-aitaukseen, varsinkin jos yritän muka kiivetä aitaa pitkin.

Olen päässyt myös tutustumaan uusiin makuihin, tutun ruuan sekaan sekoitettiin hirven jauhelihaa. Se on kuulema vahvaa, pikkuemäntäni vatsa ei vauvana kestänyt sitä, mutta minunpa kestää. Olen siis tosi kova typy.